Ystävänpäivä

Hyvää ystävänpäivän jälkeistä päivää! 

Asiaan kuuluvasti vietimme eilisen illan ystäväporukalla nauttien hyvästä ruoasta, juomasta ja seurasta. Allekirjoittanut huolehti omalta osaltaan tarjoilusta, kun Mona puolestaan vastasi kattauksesta, siivoilusta/järkkäilystä ja jälkiruoasta. Ystävänpäivä menyy koostui tortilloista revityllä possulla ja lisukkeilla. Jälkkäriksi vaimoke oli loihtinut "mutakakkuaan" ja elintarviketeollisuus ystävänpäiväleivoksia sekä suklaasuukkoja. Jotain kuplivaakin tarjolla oli, mutta itse keskityin tuohon ruokapuoleen enempi.

Tortillat toimivat muuten erinomaisesti seurustelu/illanistuskelu sapuskana. Jokainen on itse vastuussa sortimentistaan ja ainakin teoriassa kaikki saavat rakentaa itselleen maistuvan aterian. Sotkuistahan tuo pötkylöiden syöminen on (täytteitä ottaa aina liikaa ja puolet valuu syödessä lautaselle), mutta tutussa porukassa sekään ei liene ongelma. Täyteongelman voi ratkaista valitsemalla kaupasta isommat, niin sanotut wrap-tortillat. Santa Maria sponssasi meille ison satsin herkkuja tortillailtaa varten ja ainakin heidän valikoimistaa löytyy sekä isoja että pieniä lättyjä. 

Meillä tortilla täytettiin:

• revityllä possun kasslerilla (resepti alla)
• bbq-kastikkeella (resepti alla)
• Santa Marian Quacamolella
• Santa Marian Cheddar-soosilla
• Santa Maria Pizza Toppingeilla (tomaatti ja "valkonen")
• kermaviilillä
• salaatilla
• kurkulla
• tomaatilla
• punasibalilla

Blogimaailmassa on jo pitkään revitelty ylikypsällä possulla, pulled porkilla. Itse sain vasta nyt ensimmäistä kertaa unohdettua sian uuniin ja hyväähän siitä tuli:

Revitty possu/ Pulled pork: (paljon!)

• reilu 2kg kassleria
• 2 rkl merisuolaa
• 2 rkl tummaa sokeria (meillä muscovado)
• 2 rkl mustapippuria
• 2 rkl savustettua paprikajauhetta
• 2 tl sinappijauhetta
• 1 tl cayannepippuria
• 1 sipuli
• 5 valkosipulin kynttä 
• vettä 

Hieroin aamulla kuivamausteista tehdyn sekoituksen lihakönttien pintaan ja laitoin sian jääkaappiin kuivamarinoitumaan koko päiväksi. Iltasella töistä tultuani otin pyyhkäisin ylimääräisiä mausteita hieman lihan pinnasta veks ja asettelin lihat tiiviisti uunivuokaan. Lihan joukkoon laitoin veitsen lappeella murskatut valkosipulit ja pilkotun sipuli. Lopuksi lorautin vuokaan vettä noin lihojen puoleen väliin saakka. Sitten vain sikapossu uuniin ensin puolisen tuntia 200 asteessa pintaan väria ja sitten uuni sataan asteeseen ja unten maille. Toisin sanoen vuoka oli uunissa 100 asteessa foliolla peitettynä reilut kahdeksan tuntia!. Aamulla otin vuoan uunista ja jätin sen jäähtymään. Kun liha oli jäähtynyt nostin sen liemestään ja revin kahdella haarukalla silpuksi. Juuri ennen tarjoilua sekoitin lihaan itsetehtyä BBQ-kastiketta ja hieman paistolientä sekä lämmitin sen uunissa 200 asteessa palttiarallaa 15 minuuttia.

Uunista tullut possu näytti tältä:

Ja revittynä tältä:

Keittelin tosiaan itse tuon barbequekastikkeenkin:

BBQ-kastike: (Litran verran)

• ISO sipuli
• 5 valkosipulikynttä
• 20ml oliiviöljyä + 10g (luomu)voita
• 2 kuivattua chiliä
• 750g tomaattimurskaa
• 70g tomaattipyrettä
• 1,5 limen mehu
• 1dl muscovadosokeria
• 2,5 rkl worchesterkastiketta
• 3 rkl punaviinietikkaa
• reilu 1 tl mustapippuria
• reilu 1 tl merisuolaa

Valmistus on helppoa. Kuullottelin sipuleita kattilassa voi-öljyseoksessa hetken ja lisäsin kaikki muut aineet joukkoon. Sitten annoin vain kiehua hiljalleen vajaan tunnin verran välillä sekoitellen. Tais olla hyvää sillä koko satsi, josta olin meinannut laittaa osan jääkaappiin myöhempää käyttöä varten, katosi parempiin suihin illan aikana.

Näillä eväin meillä mentiin siis ystävänpäivän ilta. Hyvän ruoka tosin on vain sivuseikka, kun sen todellisen tunnelman tekevät rakkaat ihmiset! Kiitos siis Anoppi ja Appiukko, Mona, Kirsi, Sonja ja Mikko.

Mites teitin ystävänpäivä meni?

Tänäänkin töihin lähtö pian edessä, mutta ensi viikolla pitäis kirjoitella. Koneella onkin materiaali jo useampaan postaukseen..

Palaamisiin!

Ps. Santa Maria -väki sponssasi tortillalätyt monessa koossa, sekä parit soosit ja dippikastikkeet!


Reaaliajassa postauksia voi muuten seurata Blogilistan, Blogloving tai Facebookin kautta! 

Blankon brunssi.. Perusteellisesti!

Hyvää sunnuntai päivää! Kuinkas teitillä on viikonloppu sujunut?

Meikäläisen kohdalla kaikki ei mennyt viime päivien osalta niinkuin elokuvissa.. Perjantaiaamulla oli jo hieman hontelo olo, kroppaa kolotti ja pää hieman "jumisen" oloinen. Normaaliin tapaani (ja omaa tyhmyyttäni) lähdin viikon viimeiselle salijumpalle, enkä oikein osannut mitään sen kummempaa pelätäkkään sillä kipeä/kuumeessa en ole ollut viimeiseen seitsemään vuoteen. Salilla olo kuitenkin vain paheni ja kotiin päästyäni valahdin suihkun kautta suoraan peiton alle. Siinä vaiheessa, kun en jaksanut edes syömään nousta, tajusin jonkin olevan vinksallaan. Kuume nousi todella nopeasti aina vajaaseen 39 asteeseen asti perjantai-illan aikana, mutta katosi yhtä nopeasti 12 tunnin yöunien jälkeen.. Sen verran ihmetytti tuollainen pikakuume, että käväisin päivystyksessä lauantaina. Tulehdusarvot olivat koholla ja ilmeisesti influenssavirus pääsi katkaisemaan lähes vuosikymmenen terveyskierteeni. 

Pelottelivat sairaalassa muutamankin viikon sairastelulla, mutta onnekseni näin jo muutaman päivän huilin jälkeen alkaa olo tuntua normaalilta. Itseasiassa kuume kesti vain ja ainoastaan yhden illan ja lauantaina olin jo, väsymystä lukuunottamatta, melko hyvässä hapessa. Ilmeisesti terveellisillä elintavoilla on tässäkin asiassa näppinsä pelissä.. Tyhmä en silti ole. Ensi viikko otetaan treenien osalta kevyesti ja muutenkin tarkkaillaan oloa tavallista tarkemmin. Saikkua pidin vain eilisen ja tiistaina pitäisi palata työarkeen normaalisti. 

Sitten päästään itse asiaan! Aikas moni turkulainen on jo kerennyt tutustua ravintola Blankon sunnuntai brunssiin. Blankon brunssi taitaa ollaa se "alkuperäinen" ja "ensimmäinen" Turkkusessa, mutta nykyään se on saanut rinnalleen useita kilpailijoita. Ainakin Fontana, Fazer ja Aula cafe tarjoilevat viikonloppuisin nälkäisille maistuvaa purtavaa buffet-pöydistä. Kaikkia edellämainittuja useampaan kertaan koettaneena, voin vain todeta jokaisella olevan omat hyvät ja huonot puolensa. Paremmuus järjestykseen en osaa brunsseja laittaa, mutta Blankko kuuluu ehdottomasti kärkikastiin. 

Blankon brunssitarjonnasta on tehty usempiakin postauksia erinäisissä blogeissa, mutta perusteelliseen ja kattavaan "menun" esittelyyn en ainakaan itse ole törmännyt. Liekköhän kaikilla niin kova kiirus syömään etteivät ehdi/muista kuvia räpsiä..  Nälkäinen olin itsekkin, mutta ryntäsin sisään heti ensimmäisenä kameran kanssa ja sillä aikaa kun Mona pidätteli jonoa maksaessaan, sain räpsittyä kuvat koskemattomasta kattauksesta.

Seuraavaksi siis kuvapläjäys Blankon brunssiherkuista. Kaikista ruokalajien nimistä en ole 100%:sen varma, mutta sinneppäin ne varkilla on..

Kylmien ruokalajien ohessa tarjolla oli lisäksi saaristolaisleipää, ciabattaa, cocktailpiirakoita, croissantteja, levitteitä, salaatinkastikkeita, siemeniä ja sipulirouhetta.

Sitten päästään lämpöisten puolelle..

Makeaa aamiaspuolta edustivat..

Jälkkärit kuvasin vasta pöydässä. Jälkiruokapöytä muutenkin Blankossa tuntuu aina elävän kaikkein eniten. Kun joku tavara pöydästä loppuu tulee sen tilalle usein jotain aivan muuta. Yleensä Blankossa vakiokamaa oleva vanijlajäätelö loisti saapuessamme poissaolollaan. Tottakai juuri siinä vaiheessa, kun olin ähkypisteeni jo saavuttanut, niin makean kuin suolaisenkin osalta, saapui tämä henkilökohtainen brunssisuosikkini mattimyöhäisten iloksi jälkiruokatarjontaan..

Toisaalta kyllähän näilläkin pärjäsi:

Ruokien lisäksi brunssin hintaan, joka tällä hetkellä on 18 euroa, kuuluu tietysti vesi, mehut, alkoholiton booli sekä kahvi/tee. Lisämaksusta tarjolla on toki myös kuohujuomaa yms., mutta emmehän me nyt sellaista..

Toivottavasti tämä postaus oli tarpeeksi kattava ja perusteellinen selventämään, mitä siellä Blankossa oikein tarjoillaan. Kaikki on hyvää, raaka-aineet laadukkaita ja maha tulee varmasti täyteen. Pieni miinus siitä, että ruokien nimiä tai esim. allergiatietoja ei ole esillä. Ystävällinen henkilökunta jaksaa kuitenkin tarvittaessa valottaa ruokalajien sisältöä kaltaisilleni tiedustelijoille.

Mukavat pyhäpäivän jatkot ja alkuviikosta palaillaan taas!

Arjen eväät osa1.

Lupailin tänään kirjoitella seesamisuolasta ja sen sellaisesta. Huijasin! Suolat sun muut saavat hieman odottaa, sillä kriittinen raaka-aine pääsi kotoota hupenemaan, enkä millään viitsinyt enää kauppaan vaivautua. 

Kuten edellisessä postauksessa totesin, sattui eilen olemaan sopivasti aikaa kuvailla kaiken näköistä touhuilua päivän aikana. Satuin myös sopivasti räpsimään kuvat kaikista arkiruokavalioni "pääraaka-aineista" ja ajattelinkin nyt aloitella ruokavaliopostaukset niiden siivittämänä. Jokainen saakin nyt päästää mielikuvituksensa valloilleen ja kuvitella miltä valmiit annokset näyttää.. Palaillaan sitten jossain välissä annoskuvilla ja katsotaan vastaavatko ne mielikuvianne laisinkaan.. Jännä nähä!

Aamu alkaa lähes poikkeuksetta seuraavalla repertuaalilla:

Purkki rahkaa, mustikoita, mansikoita, pähkinöitä, mulberimarjoja, 1/2 banaani, kuivattu persikka ja vaniljajogurttia. Näiden lisäksi ISO kuppi kahvia ja vettä.

Aamupalan jälkeen lähden suht koht välittömästi salille. Mukaan pakkaan:

Stevialla makeutettua suklaan makuista proteiinijauhetta. Palttiarallaa 35g. Herat huiviin heti treenin jälkeen.

Salin jälkeen kiireen vilkkaa kotio ja lounaan laittoon. Lounaalla perinteisesti tarjolla esimerkiksi:

Herkkusieni-jauhelihapastaa, uuniporkkanoita ja -parsakaalia. Näiden lisäksi ISO kasa salaattia ja muumijauhelihaa (Tarkoitan tietty raejuustoa. Tätä Mona ei oikein tajunnu..)

Iltapäivällä onkin taas kahvitauon aika. Mä oon vähän tälläinen makeaa-suolaista-makeaa-suolaista -tyyppi, joten lounaan jälkeen täytyy aina saada makea välipala:

Rahkaa, marjoja (feat. mulberi), mysliä, banaani, kuivattu persikka, kaakao nibsejä, kiivi ja cashewvoita(mmmmmhhh!). Näitten lisäksi pari ruisleipää (jälkiuuni) päällisineen ja aimo annos kahvia. 

Illan viimeinen ateria nautitaan vähän ennen nukkumaan menoa. Klassikoksi muodostunut munakas:

Pekonia, kananmunaa, tomaattia, parmesaania ja basilikaa. Porkkana, parsakaali ja sipuli sujahtaa uuniin ja leipä saa päälleen sulatejuustoa sekä leikkelettä. Koska munakas täyttää vain puolet lautasesta ja uunijuurekset voi kipata sen päälle, on lautasella tilaa vielä salaatille höysteineen. Näillä eväin uni maittaa!

Siinähän sitä jo onkin päiväksi syömistä yllin kyllin. Tällaisella pohjalla tulee tosiaan aikapitkälle syöpöteltyä päivästä toiseen lounasta lukuun ottamatta (se vaihtelee melkein päivittäin), mutta vielä en ainakaan ole kyllästynyt.

Huomenissa taas työpäivä, mutta koitetaan vaikka perjantai-lauantai akselilla kunnostautua seuraavan postauksen tiimoilta..

Palaillaan!

Arkiruokaa: uunibataattia ja lohta

Aaahh.. Totaalinen vapaapäivä, ei töitä, ei koulua, mitä nyt muutama pieni homma hoidettavana ja muuten vaan reeniä, sapuskan laittoa ja oleilua. Tänäpänä onkin sitten ehtinyt kuvailla, jos jonkinmoista kuvamateriaalia tulevaisuutta silmällä pitäen.

Viime viikonloppuna olin kääntymässä pitkästä aikaa mökillä Huittisissa. Sana blogistin urani alusta oli ilmeisesti kiirinyt jo Satakuntaan saakka, sillä isäni vyörytti ruoanlaittovastuun viikonvaihteen osalta minulle. Harvemmin on tullut tehtyä ruokaa isommalle porukalle, mutta hyvinhän siitä selvittiin.. Launtai-illan menu koostui broileri-kasvisvuosta ja uunibataateista. Kuvamateriaalia tuosta ei valitettavasti tallentunut, mutta sen verran hyvää oli, että bataatit pääsivät lautaselleni tänäänkin.

Normaaliin tapaani suuntasin tänään heti aamiaisen jälkeen salitouhuihin. Treenin jälkeen kiireen vilkkaa kotio ja bataatit uuniin. Bataatti muuten, on mitä oivallisin raaka-aine treenin jälkeen. Siinä on reippaasti hiilareita tärkkelyksestä ja ne tulevat tarpeeseen jumpan seurauksena tyhjenneiden glykogeenivarastojen täydentämisessä. Tänään jenkkiperuna sai kaverikseen lohta seesamisuolalla, sekä sipuli-herkkusieni-paprikapaistosta.

Uunibataatit 1 Eetu/1 Mona (oli ilmeisesti hyvää, koska rakas söi saman verran ko minä!)

• 1 bataatti (600-700g)
• (luomu) oliiviöljyä
• (meri)suolaa

Puolitin bataatin pituussuunnassa ja hieroin tilkan öljyä molempien puoliskojen leikkuupintoihin. Myllystä pari pyöräytystä merisuolaa öljyttyyn pintaan ja uuniin 200 asteeseen vajaaksi tunniksi. Helppoa ja hyvää!

Valmis uunibataatti ei ehkä ole esteettisesti kaikkein hehkein ilmestys, mutta voi veljet sitä makua! Monikäyttöiseksikin sitä voi sanoa, sillä tätä voi sitten yhtä hyvin syödä kylmänä vaikkapa raejuuston kera makeana välipalana. Bataatti möyhenee uunissa niin pehmeän samettiseksi, että sen voi syödä vaikkapa lusikalla suoraan kuorestaan.. Uuuhh..

Kuten edellä juttelin, tänään mentiin kuitenkin lämpimällä linjalla. Bataatin kaverina söin eilistä paistoa olevaa lohta, johon otin värit pannulla, sekä kasvispaistosta.

Lohta ja kasvispaistosta: 1 Eetu

• 1 sipuli (100g)
• 1 herkkusieni (75g)
• 50g punaista paprikaa
• 1 tl (luomu) voita/ viipale pekonia
• valkosipulijauhetta
• (meri)suolaa
• 150g lohta
• seesamisuolaa (tästä ohjetta tulossa huomenna!)

Viipaloin sipulin, sienen ja paprikan. Pannuttelu kannattaa aloittaa sienten paistolla kylmällä pannulta (jos käytät pekonia, niiku mä, voit heittää pekoninkin kylmälle pannulle), sillä lämpiävä pannu saa nesteen irtoamaan sienistä. Kun sienet on kurtistuneet, voi pannulle (ei tarkke mikäli käytetty pekonia) ja sipulit sekä paprikat perään. Annoin muhia kohtuu lämmöllä kymmenisen minuuttia ja maustoin.

Lohipalan uunitin eilen ihan simppelisti 200 asteessa noin 20 minuuttia. Tänään otin siitä vain nahkan veks ja paistoin värin pintaan. Paiston jälkeen ripotteilin pintaan reilusti seesamisuolaa.

Näillä eväin tuli masu täyteen ja hyvä mieli. Huomenissa tuassiinsa vapaapäivä töiden osalta ja kouluakin vain muutama tunti. Kova yritys on siis jo heti huomenna palailla asiaan muun muassa tuon seesamisuolan osalta. Samaan syssyyn voitaisiin postailla vähän toisenlaistakin lisuketta..

Palaillaan!

Keittiön valloitusta ja muita kiiruita..

Morjesta pöytään! Viikko onkin taas vierähtänyt viime päivittelystä, mutta syyt "laiskotteluun" lienevät ihan ymmärrettävät. Muuttohommat on kutakuinkin loppusuoralla ja pikkuhiljaa ollaan päästy asettumaan uuteen asuinympäristöön. Suurin yksittäinen tekijä postaustahdin verkkaisuuteen on ollut puuttuva internetyhteys (tai on meillä ny ollu toi kännykän yhteys, mutta sillä ei paljon surffailla), mutta tänään vihdoin ja viimein Elisan asentajasetä palautti meidät nykyaikaan..

Kuten seuraavasta kollaasista näette on meillä Monan kanssa ollut hieman reviirikiistaa uudessa asunnossa. Lastaa apuna käyttäen sain kuin sainkin valloitettua keittiön itselleni, joten luvassa on siis jatkossakin ruokapostauksia. 

Herkkusieni-pekonipastaa.. Kanat ja muut kaverukset puuttuvat kuvista, sillä ne törkkäsin valurautapannussa uuniin muhimaan. Paljon on tosiaan tullut arkiruokaa laiteltua uusilla vehkeillä ja täytyy sanoa, että ihan pätevältä uusi keittiö vaikuttaa. Täytyy jossain vaiheessa tehdä tarkempaa postausta kodinkoneista yms. 

Menneenä viikonloppuna sain muuten kunnian osallistua Monan siivellä Nikonin ja Eatbestin  järkkäämään ruokakuvaus-/ ruoanvalmistusiltamaan Helsingissä. Tapahtumapaikkana oli opetus-/tapahtumakeittiö Kuura. Illan pääteemana oli ruokakuvauksen salat. Ihan mielenkiintoisia juttuja ja paljon uutta tuli myös opittua, mutta jos ihan rehellisiä ollaan niin illan parasta antia oli kyllä yhdessä loihdittu ateria ja sen nautiskelu. 

Kolmen ruokalajin menu koostui lohitartarpiffistä salaattipedillä, paahdetusta ankasta säräjuureksilla ja omenaisella kastikkeella sekä omenakompotista vaniljarahkavaahdolla. Suoritimme ruoanvalmistuksen pareittain osa-alueisiin jaettuna. Halukasta ankanpaistajaa tiedusteltaessa, olin tietysti ensimmäisenä käsi pystyssä. Iloisin mielin aloittelin ankanrinnan esivalmistelun, kunnes vakavoiduin, sillä olinhan tuolloin minulla oli vielä ankkapoikuus tallella.. Tarkoitan siis että en ollut aikaisemmin ankkaa kokkaillut..  

Ankan rintafileen valmistus olikin melkoisen yksinkertainen toimenpide ja voisinkin kerrata paahdettun ankan reseptin tähän työvaiheineen:

Paahdettua ankanrintaa 2 Eetua/ 4 Monaa

• yhden ankan rintafileet (2kpl)
• (meri)suolaa

Ankan filettä löytää Suomessa useimmiten vain pakastealtaasta, joten ensimmäinen projekti on lihan sulattaminen. Kun liha on suunnillee huoneenlämpöistä, viillellään fileen nahkapuolelle ristikko vain juuri ja juuri lihaan saakka. Ristikon ansiosta nahka ei kipristy paistettaessa. Viiltelyn jälkeen suolataan reippahasti fileen molemmat puolet..

Ankka paistetaan ennen uuniin laittoa molemmin puolin. Tärkeää on laittaa ankka kylmälle pannulle nahkapuoli alaspäin, jolloin lämpiävä pannu saa rasvan sulamaan ja rapsakoittaa nahkan herkulliseksi.
Kun ankka on molemmin puolin kullan ruskea lykätään se 150-175 asteiseen uuniin ja otetaan pois kun sisälämpötila on noin 54 astetta. Siis ankan, ei uunin ;).. Ennen esillepanoa ankan on hyvä antaa vetäytyä viitisen minuuttia.

Näin helppoa se siis oli! Ankan rinnat voi sitten nauttia vaikkapa uuniporkkanoiden (porkkanoiden mausteeks vois lisätä reilusti rakuunaa tai vaikkapa timjamia) ja jonkun makiahkon kastikkeen kanssa..

Ensi kertaan sitten vaan.. Palaillaan!

Puoli kiloa päivässä osa 1: uuniporkkanat

Voi, voi, voi, kun tässä on nyt kestänyt.. Muuttohommat ja internetittömyys ovat nyt häirinneet suuresti tätä blogistiurani alkua.

Mutta asiaan.. Ajattelin nyt aloitella tälläisen juttusarjan, jossa olisi tarkoituksena käsitellä erilaisia kasvislisäkkeitä/-ruokalajeja. Ohjeistukset tulevat olemaan helppoja ja niiden avulla puolen kilon kasvistavoitteen pitäisi olla helposti toteutettavissa (kokemusta on.. nimimerkillä: reilut kaksi kiloa(2kg!) erilaisia kasviksia/marjoja/hedelmiä päivässä). Ja eritoten, niille lukijoille (miehet?), jotka vieroksuvat kasviksia tai "ovat tehneet sopimuksen pupun kans", nämä ohjeet voivat tarjota ahaa-elämyksiä. Kasvikset ruokavaliossa eivät todellakaan tarkoita vain sitä kylmää, vettynyttä alkusalaattia, jota saa lounasbuffetissa..

Seuraavaa lisäkettä syön nykyisellään parikin kertaa päivässä, ensimmäinen erä lounaalla ja toinen iltasella munakkaan kanssa. Lanseeraan tässä yhteydessä myös tuon annoksen koko asteikon (Mona/Eetu), josta voi suuntaa antavasti päätellä reseptistä valmistuvan ruoan määrän. Asteikkoa voi lukea seuraavasti: Eetu syö paljon, Mona normaalisti..

Uuniporkkanat (feat. (valko)sipuli): 1 Eetu / 2 Monaa (lisäkkeeksi)

• 1-2 porkkanaa (200g)
• 1 sipuli (100g)
• 2-3 valkosipulin kynttä
• kookosöljyä
• suolaa

Porkkana on raakanakin ihan jees, mutta itse en ainakaan jaksa niitä useampaa päivässä sellaisenaan järsiä. Tykkään muutenkin paljon enemmän lämpimästä kuin kylmästä ruoasta, joten porkkanakin joutaa mielestäni ihan hyvin uunin uhriksi..

Ennen uuniin menoa pyöräytän porkkanapalat ja sipulit valurautapannulla kookosöljyssä. Itse perustan paistorasvani käytön vain ja ainoastaan sen makuun. Sanotaan mitä sanotaan, mutta paistamiseen käytetty rasva maistuu ruoasta läpi. Kookosöljy sopii mielestäni erinomaisesti kasvisten paistamiseen ja eritoten porkkanoihin se tuo maukkaan vivahteen. Kananmunien paistoon kookosöljyä en sen sijaan suosittele (yök). Normaalisti käytän paistamiseen (luomu)voita tai voi-öljy sekoitusta..

Kun porkkanat ja muut härpäkkeet ovat ottaneet itseensä vähän väriä pannulla, pyöräytän joukkoon muutaman rouhaisun merisuolaa myllystä ja laitan koko setin uuniin 200 asteeseen noin puoleksi tunniksi.

Yksi parhaista jutskista tässä ruossa on muuten uunituksen jälkeen pannuun kiinni "palaneet" sipulit. Ne tulee ehdottomasti rapsutella lastalla irti pannusta ja lipaista suoraan suuhun (en tietty tarkoita mitään umpi kärähtäneitä sipulin paloja, vaan sellaisia, juuri täydellisesti pehmenneitä, makeita sipuliklönttejä pannun pohjalla).

Yritän jatkossa kirjoitella hieman tiiviimmällä tahdilla sen mitä töiden ja koulun lomassa ehdin. Kunhan nyt ensin saadaan tuo internetti skulaamaan normaalisti..

Palaillaan!

Ps. Valurautainen pannu lienee vuosikymmenten takaa, mutta pelittää nykyäänkin päivittäisessä käytössä erinomaisesti. Sen on käyttöömme lahjoittanut rakas appiukkoni, joka myöskin on ihan mukiin menevä kotikokki ;)..

Muisteloita osa 2/2

Muutaman päivän hiljaiselon jälkeen on jälleen aika palata sorvin ääreen.

Jaahas, mihinkäs me sitten jäätiinkään viime kerralla historiikin osalta? Taisin just kotiutua armeijasta ruipelona..

Armeijan jälkeen tosiaan asustelin vielä muutaman kuukauden kotosalla Varkaudessa ennen Turkuun muuttoa. Olin ennen armeijaan astumista hakenut hätäpäissäni opiskelupaikan Turun AMK:sta tekniikan ja liikenteen koulutusohjelmasta autotekniikan suuntautumisvaihtoehdosta. Syyskuun alussa 2008 oli siis aika muuttaa Turkuun ja aloittaa opiskelijaelämä.

Elämä Turussa oli alkuun melko yksitoikkoista. Arjen täyttivät koulu, työt ja sali. Koulu ei tosin täysin tässä vaiheessa "napannut", sillä kiinnostus autoihin oli hieman karissut syystä tai toisesta armeija-aikana. Töitä tein koulun ohella keskustan pienessä K-kaupassa ja salilla käynnin aloitin heti Turkuun muutettuani. Tässä vaiheessa olin syömisongelman kanssa jo sen verran sinut, että tavoittelin saliharrastuksen kautta painonnousua ja pyrin opettelemaan kohtuutta niin ravinto, kuin treeni asioissa.

Ensimmäinen vuosi Turkulaisena kului siis melko aivottomasti. Koulu eteni ihan hyvin, töitä riitti ja harrastuksiakin oli. Nyt, kun tuota tilannetta jälkeenpäin mietin, olin ehkä jämähtänyt vähän paikalleni. Koulutus ei vastannut mielenkiinnonkohteitani eikä työnkuva ei vastannut unelma-ammattiani, mutta en silti tehnyt mitään muuttaakseni tilannetta. Sitten tapahtui jotain, mikä muutti elämäni suunnan täysin..

Isäni irvaili minulla aina siitä, etten käynyt muiden opiskelijoiden tavoin juhlimassa tai osallistunut muutenkaan opiskelijarientoihin liiemmin. Iskä sanoi monta kertaa näin: "Eetu, luuletko sää oikeesti, että joku nainen tulee hakemaan sut kaupan kassalta?". Mona tuli..

En nyt aio tässä kertoa lässynlässyn tarinaa siitä, kuinka rakas puolisoni tuli ja asetti elämälleni taas suunnan. Hän sai minut uskomaan itseeni ja antoi rohkeutta toteuttaa unelmani kauppakorkeakoulusta. Rakkaani kanssa olen oppinut sen, että on turha vaan päivästä toiseen haaveilla paremmasta ja unelmoida. Unelmat on tehty saavutettaviksi ja ainoa keino siihen on ryhtyä toimeen heti eikä kohta. (oho taisin lipsauttaa lässynlässyt..)

Vuonna 2010 hain kauppakorkeaan ensimmäistä kertaa, mutta en vielä ensi yrittämällä päässyt sisään. Muu elämä eteni kuitenkin vauhdilla. Olimme Monan kanssa ostaneet ensimmäisen asuntomme kolmen kuukauden seurustelun jälkeen, elopainoa oli tullut lisää salin myötä ja insinööriopinnotkin maistuivat, sillä tiesin päämääräni enstistä selkeämmin. 2011 haku kauppikseen tuotti toivotun tuloksen ja aloitin syksyllä kauppatieteiden opinnot AMK:n ohessa. Syksyn aikataulu olikin melko kiireinen, tästä pitivät huolta kaksi päällekkäistä koulu, työt ja salilla käynti.

Hyppäys tähän hetkeen tapahtuu seuraavan laista reittiä: 2012 sain AMK opinnot opinnäytetyötä vaille valmiiksi ja kauppis eteni hieman suunniteltua nopeammin. 2013 keväällä valmistuin autoinsinööriksi ja syksyllä tein heti perään kandin kauppakorkeaan. Kandin aiheena oli muuten terveellisten elintapojen vaikutus inhimilliseen pääomaan, joten kivasti sain yhdistettyä siinä mielenkiinnonkohteeni. Tuossa "lopputöiden"välissä sain muuten elämäni naisen.. Ja tässä sitä nyt ollaan, istun kotona ja kirjoittelen blogia.. kaikkea sitä..

Palatakseni vielä näiden historiikkejen alkuperäiseen päämäärään, elikkäs kiinnostukseni heräämiseen terveellisiä elintapoja ja ruokaa kohtaan, on sanottava, että armeijaa ennen tapahtunut elämäntaparemontti on ehdottomasti tärkein yksittäinen tekijä. Jälkikäteen tuumattuna olin kuitenkin muutama vuosi sitten vielä jokseenkin hakoteillä, mutta pikku hiljaa olen itse opiskellen saanut parempaa käsitystä etenkin itselleni sopivista hyvistä elintavoista. Asiaa on tietysti edesauttanut se, että rinnalla on ollut henkilö, joka arvostaa samoja asioita. Lisäksi rakas Anoppini(isolla), on muistuttanut siitä, että ravinto on paljon muutakin kuin pelkkiä mikro- ja makroravinteita ja ollut muutenkin iso inspiraation lähde eritoten ravintoasioissa.

(kuvat kesältä 2012 ja viime kesäl.. hups.. eikun viime Joulukuulta, tarkemmin 29.12.13!)

Siinäpäs sitä oli mennyttä ja nyt on aika keskittyä tulevaan. Toki jos teillä, rakkaat siellä ruudun toisella puolella, herää jotain kysymyksiä mistä tahansa, niin vastailen niihin enemmän kuin mielelläni.
Ensi viikolla palaillaan taas sitten ruoka-asioissa. Treeneistäkin voin jotain höpötellä, mikäli kysyntää löytyy..(?)