sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Muisteloita osa 2/2

Muutaman päivän hiljaiselon jälkeen on jälleen aika palata sorvin ääreen.

Jaahas, mihinkäs me sitten jäätiinkään viime kerralla historiikin osalta? Taisin just kotiutua armeijasta ruipelona..

Armeijan jälkeen tosiaan asustelin vielä muutaman kuukauden kotosalla Varkaudessa ennen Turkuun muuttoa. Olin ennen armeijaan astumista hakenut hätäpäissäni opiskelupaikan Turun AMK:sta tekniikan ja liikenteen koulutusohjelmasta autotekniikan suuntautumisvaihtoehdosta. Syyskuun alussa 2008 oli siis aika muuttaa Turkuun ja aloittaa opiskelijaelämä.

Elämä Turussa oli alkuun melko yksitoikkoista. Arjen täyttivät koulu, työt ja sali. Koulu ei tosin täysin tässä vaiheessa "napannut", sillä kiinnostus autoihin oli hieman karissut syystä tai toisesta armeija-aikana. Töitä tein koulun ohella keskustan pienessä K-kaupassa ja salilla käynnin aloitin heti Turkuun muutettuani. Tässä vaiheessa olin syömisongelman kanssa jo sen verran sinut, että tavoittelin saliharrastuksen kautta painonnousua ja pyrin opettelemaan kohtuutta niin ravinto, kuin treeni asioissa.

Ensimmäinen vuosi Turkulaisena kului siis melko aivottomasti. Koulu eteni ihan hyvin, töitä riitti ja harrastuksiakin oli. Nyt, kun tuota tilannetta jälkeenpäin mietin, olin ehkä jämähtänyt vähän paikalleni. Koulutus ei vastannut mielenkiinnonkohteitani eikä työnkuva ei vastannut unelma-ammattiani, mutta en silti tehnyt mitään muuttaakseni tilannetta. Sitten tapahtui jotain, mikä muutti elämäni suunnan täysin..

Isäni irvaili minulla aina siitä, etten käynyt muiden opiskelijoiden tavoin juhlimassa tai osallistunut muutenkaan opiskelijarientoihin liiemmin. Iskä sanoi monta kertaa näin: "Eetu, luuletko sää oikeesti, että joku nainen tulee hakemaan sut kaupan kassalta?". Mona tuli..



En nyt aio tässä kertoa lässynlässyn tarinaa siitä, kuinka rakas puolisoni tuli ja asetti elämälleni taas suunnan. Hän sai minut uskomaan itseeni ja antoi rohkeutta toteuttaa unelmani kauppakorkeakoulusta. Rakkaani kanssa olen oppinut sen, että on turha vaan päivästä toiseen haaveilla paremmasta ja unelmoida. Unelmat on tehty saavutettaviksi ja ainoa keino siihen on ryhtyä toimeen heti eikä kohta. (oho taisin lipsauttaa lässynlässyt..)

Vuonna 2010 hain kauppakorkeaan ensimmäistä kertaa, mutta en vielä ensi yrittämällä päässyt sisään. Muu elämä eteni kuitenkin vauhdilla. Olimme Monan kanssa ostaneet ensimmäisen asuntomme kolmen kuukauden seurustelun jälkeen, elopainoa oli tullut lisää salin myötä ja insinööriopinnotkin maistuivat, sillä tiesin päämääräni enstistä selkeämmin. 2011 haku kauppikseen tuotti toivotun tuloksen ja aloitin syksyllä kauppatieteiden opinnot AMK:n ohessa. Syksyn aikataulu olikin melko kiireinen, tästä pitivät huolta kaksi päällekkäistä koulu, työt ja salilla käynti.

Hyppäys tähän hetkeen tapahtuu seuraavan laista reittiä: 2012 sain AMK opinnot opinnäytetyötä vaille valmiiksi ja kauppis eteni hieman suunniteltua nopeammin. 2013 keväällä valmistuin autoinsinööriksi ja syksyllä tein heti perään kandin kauppakorkeaan. Kandin aiheena oli muuten terveellisten elintapojen vaikutus inhimilliseen pääomaan, joten kivasti sain yhdistettyä siinä mielenkiinnonkohteeni. Tuossa "lopputöiden"välissä sain muuten elämäni naisen.. Ja tässä sitä nyt ollaan, istun kotona ja kirjoittelen blogia.. kaikkea sitä..



Palatakseni vielä näiden historiikkejen alkuperäiseen päämäärään, elikkäs kiinnostukseni heräämiseen terveellisiä elintapoja ja ruokaa kohtaan, on sanottava, että armeijaa ennen tapahtunut elämäntaparemontti on ehdottomasti tärkein yksittäinen tekijä. Jälkikäteen tuumattuna olin kuitenkin muutama vuosi sitten vielä jokseenkin hakoteillä, mutta pikku hiljaa olen itse opiskellen saanut parempaa käsitystä etenkin itselleni sopivista hyvistä elintavoista. Asiaa on tietysti edesauttanut se, että rinnalla on ollut henkilö, joka arvostaa samoja asioita. Lisäksi rakas Anoppini(isolla), on muistuttanut siitä, että ravinto on paljon muutakin kuin pelkkiä mikro- ja makroravinteita ja ollut muutenkin iso inspiraation lähde eritoten ravintoasioissa.

(kuvat kesältä 2012 ja viime kesäl.. hups.. eikun viime Joulukuulta, tarkemmin 29.12.13!)

Siinäpäs sitä oli mennyttä ja nyt on aika keskittyä tulevaan. Toki jos teillä, rakkaat siellä ruudun toisella puolella, herää jotain kysymyksiä mistä tahansa, niin vastailen niihin enemmän kuin mielelläni.
Ensi viikolla palaillaan taas sitten ruoka-asioissa. Treeneistäkin voin jotain höpötellä, mikäli kysyntää löytyy..(?)

14 kommenttia:

  1. Kuvia katsellessa näkee,miten sekä sinä että Mona olette todella "puhjenneet kukkaan" vuosien varrella!:) Olette todella ihanan näköinen pari!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suuret kiitokset molempien puolesta! Mun kukkiminen on tosin varmasti paljon Monan ansiota:)..

      Poista
  2. Kun luin Monan blogista teidän seurustelusuhteen alusta ajattelin, että olisi kiva saada nähdä kuvia teistä siitä ajasta. Nyt sinä ehdit ensin, vaikka en edes kysynyt siitä! Hyvä Eetu! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thänks!:) Multahan voi sit jatkossakin kysellä noita undercover kuvia, mitä Mona ei välttämättä julkea julkasta:D..

      Poista
  3. Treenijutut olisivat myös kivoja luettavia taatusti! Sinulla on kiva tyyli kirjoittaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset! Treenijuttuja tulee siis jatkossa silloin tällöin muiden juttujen lomassa..
      Palaillaan! :)

      Poista
  4. Ootte kyllä ihania! Tulee itku aina ku luen teidän tarinaa,vaikutatte niin onnellisilta ! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suuret kiitokset molempien puolesta! Kiva kun Mona tosiaan on kirjottanut tuon tarinan jo puhtaaksi niin minä säästyn tunteilulta:)..

      Poista
  5. Mielenkiintoinen blogi, Suomessa on kovin vähän miespuolisia bloggaajia toistaiseksi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Koitan tässä nyt siis toimia uranuurtajana ja edelläkävijänä. Katsotaan kuinka käy..

      Poista
  6. Voi että, tää(kin) oli niin ihana postaus! Anoppi on niin kiitollinen kun tytär sinne kauppaan eksy<3
    .... ja sain samalla lisää perheenjäsenen, joka jaksaa olla kiinnostunut ravitsemuksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset Anopille! Onnellinen saan minäkin olla, että upean naiseni takana on noin upeat taustajoukot! Tai kuinkas muutenkaan.. :)

      Poista
  7. Tuo kaupasta haku juttu oli kyllä ihan paras. :)

    Onko teillä suunnitelmia mennä pian naimisiinkin?

    Ansku

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe.. Kaupasta Mona mut tosiaan haki:). Ja kai me tuossa muutaman vuoden (2-4:n) sisällä koitetaan tanssia häitämme!

      Poista